"Miksi lähdin aktiiviksi epilepsiayhdistykseen?"

Toisinaan käy niin, että esimerkiksi vertaistoiminnan kautta päädymme aktiiveiksi yhdistystoimintaan. Se saattaa tarkoittaa esimerkiksi hallinnossa toimista, koulutettua vertaistoimijaa tai mahdollisesti vapaaehtoinen haluaa toteuttaa jotain aktiviteettia muille yhdistyksen jäsenille.

Aktiivit ovat aina tervetulleita toimintaamme, ja meihin kannattaa ehdottomasti olla yhteydessä, jos itsestä tuntuu, että haluaisi järjestää toimintaa.
Riikka halusi lähteä mukaan yhdistystoimintaan ja hän kirjoitti pätkän omasta tarinastaan. Tässä se tulee:








Kuka olen, kuinka ja miksi tulin mukaan yhdistystoimintaan?

Nimeni on Riikka ja olen vielä muutaman kuukauden alle 30-vuotias monikielistä viestintää ja käännöstiedettä opiskellut filosofian maisteri. Asun Vantaalla aviomieheni ja juuri 11 kuukautta täyttäneen vauvamme sekä kahden kissakaverin kanssa. Olen sairastanut vaikeahoitoista epilepsiaa lähes koko aikuisikäni -- vappuna minulla ja epilepsiallani on 10-vuotismerkkipäivä. Voisin silloin tämän kaiken kaaoksen keskellä juhlistaa sitä, että olen vaihteeksi ollut kohtaukseton jo vuoden ja nelisen kuukautta!

Olen ollut Uudenmaan epilepsiayhdistyksen hallitustoiminnassa mukana reilun vuoden, mitä ennen vaikutin Pirkanmaan epilepsiayhdistyksessä parisen vuotta. Ajauduin mukaan yhdistystoimintaan muistaakseni vuoden 2017 keväällä, kun minulla todettiin vaikea-asteinen masennus. Psykiatrini oli sitä mieltä, että voisin hyötyä vertaistuesta, sillä hänen mielestä en muiden silloisten ongelmieni lisäksi ollut käsitellyt epilepsiaan sairastumistani tai sairauttani ylipäänsä. Samana vuonna epilepsiani oli alkanut taas oireilla ilmeisesti järkyttävän gradustressin myötä, joten vertaistuen hakeminen ei kuulostanut siinä tilanteessa lainkaan huonolta ajatukselta. Sairastuttuani vuonna 2010 ajattelin, etten tarvitse vertaistukea, koska diagnoosi ei hetkauttanut minua silloin millään tavalla. Hakeuduttuani Pirkanmaan epilepsiayhdistyksen järjestämiin vertaistuki-iltoihin minut otettiin hyvin lämpimästi vastaan ja muutaman käyntikerran jälkeen minua houkuteltiin mukaan hallitustoimintaan, sillä nuoret ovat niillä markkinoilla ilmeisen haluttua kansaa. Minulla ei ollut mitään sitä vastaan, että masennuksestani huolimatta tekisin graduni ja harrastusteni ohella vielä jotain muuta, joten tartuin tilaisuuteen. Muutettuamme Vantaalle vuoden 2018 kesäkuussa jouduin jättämään Pirkanmaan yhdistyksen ja päätin pyrkiä Uudenmaan yhdistyksen hallitukseen.

Tässä sitä siis ollaan, kirjoittamassa Uudenmaan epilepsiayhdistyksen blogia, koska kaikki fyysiset tapahtumat on näissä poikkeusoloissa jouduttu perumaan. Onneksi nykyään on kuitenkin olemassa paljon muita tapoja pitää yhteyttä vertaisiin ja muihin ihmisiin. Toivotankin kaikille lukijoille iloista mieltä ja aurinkoisia ulkokelejä. Olkaamme henkisesti läsnä, mutta fyysisesti etäällä. Näillä eväillä yritän itsekin jaksaa tätä muuttunutta arkeamme.

Kevätterveisin🌻

Riikka